torstai, syyskuu 18, 2003
|
Lisää ilmoituksia
Mutta entäpä jos yritys tekisi työpaikkailmoituksensa samalla tavalla kuin treffi-ilmoitukset tehdään? Ja ilmoituksessa oltaisiin vielä rehellisiä? Olisiko se, niinku, tällainen? Me ollaan tämmönen keskikokoinen, palvelualalla toimiva firma. Me ollaan tosi makeita. Me ollaan Espoossa. Nyt me etittäis uutta toimihenkilöö englanninkielisellä nimikkeellä (ja hei, älä sano, että sä et tiedä mikä se on, kun ei meilläkään ole tietoa, hehehe). No, semmonen nyt kuitenkin pitäis saada. Me ollaan aika avoimena sen suhteen, et millanen sä olisit. Meille kelpaa ihan mikä vaan. Voitaishan me tähän panna, et sulla pitää olla korkeakoulututkinto ja väh. Viiden vuoden kokemus ja muuta, mut ei ne kuitenkaan ratkase. Se ratkasee, etä sä haluut tätä duunia ja suostut siihen paskaan palkkaan, jota me voidaan sulle maksaa. Ja se palkka, se on tosiaan paska. Mitään autoetuukaan sä et saa, koska sä et oo myyjä eikä sulla oo edes päällikkötittelii. Me pannaan tähän, et sulla on etenemismahiksii, mut ei sul oo, ainakaan ennen ku paskamaha isot ikäluokat on kuollu pois. Eikä kyl varmaan sitkään. Luonteeltas sun pitäis olla niinku matelijan ja mikrobin väliltä, eli mahdollisimman vähän luonnetta. Taidoista perseennuolenta on hyvä, mykkyys plussaa. Lobotomiasta ei oo ainakaan haittaa. Heitä meille mailia, niin me ehkä otetaan suhun yhteyttä joskus kuukauden kuluttua. Todennäköisesti kuitenkaan ei. Hakemuksia me ei palauteta, eikä ehkä luetakaan (no toi oli zoukki, varmaan). |
keskiviikko, syyskuu 17, 2003
|
Olen iloinen ja hyvin toimeentuleva …
Mindy pyytää bloggaajia tekemään seuranhakuilmoituksen työpaikkahaun hengessä. Minä en ole koskaan vastannut deitti-ilmoitukseen, sen sijaan työpaikkailmoituksia olen tehnyt sitäkin enemmän, joten koetetaan. VAROITUS! Koska olen onnellisesti naimisissa ja rakastan vaimoani ja tulevaa lastani, niin muistutan, että tämä on kuvitteellinen ilmoitus, joten siihen vastaaminen voi osoittautua suureksi pettymykseksi, eikä Ikuinen kahvitauko vastaa mistään, kuten ei ole aiemminkaan vastannut. Hei Ikuinen haaveilija! Kiinnostuin ilmoituksestanne deittisivuilla ja toivoisin, että huomioisitte minut kun valitsette itsellenne uutta ihmissuhdetta. Intiimeistä ihmissuhteista olen kerännyt kokemusta viidentoista vuoden ajan. Useimmat kokemukseni painottuvat noin kymmenen vuoden päähän. Sen jälkeen minulla on ollut kaksi pidempää vakituista suhdetta, sekä muutama lyhyt harjoitteluluonteinen suhde. Useimmat suhteeni ovat päättyneet hyvässä yhteisymmärryksessä, ilman suurempia tappeluja. Uskon, että useimmat ex-kumppaneistani olisivat myös valmiita suosittelemaan minua ihmissuhteeseen kanssanne. Olen 30-vuotias vakituisessa työssä oleva toimihenkilö Helsingistä. Olen opiskellut yliopistossa taloustieteitä. Pidän veneilystä, vaikka minulla ei ole venettä. Olen kuitenkin harkinnut sellaisen hankkimista. Lisäksi pidän elokuvista ja lukemisesta. Olen myös hyvä ruuanlaittaja ja nautin seurasta ruuan ja juoman kanssa. Sinun harrastuksillasi ei ole niin väliä, vaikka hyvä tietenkin olisi, jos ne yhdistäisivät meitä. Olen mielelläni valmis kokeilemaan myös uusia harrastuksia, jotta parantaisimme yhteistä aikaamme. Homeopatiaan ja erilaisiin uskonnollisiin lahkoihin suhtaudun kuitenkin varauksella. Seksiä olen ilomielin valmis harrastamaan monipuolisesti molempien tunteita ja ideoita kunnioittaen. Mihinkään lainvastaiseen, tai sellaiseen mihin liittyy julkista nöyryyttämistä, en kuitenkaan suostu. Koska olen luonteeltani onnellinen nautiskelija, on vartalooni kerääntynyt muutamia ylimääräisiä kiloja, mutta liikuntaa harrastavana olen hyväkuntoinen ja mielestäni ihan hyvännäköinenkin. Tällä hetkellä olen erittäin toimivassa parisuhteessa, joten olen hiukka varovainen uusien suhteiden osalta. Olen kuitenkin kokoajan avoin uusille eteen tuleville mahdollisuuksille. Myös lyhyemmät osa-aikasuhteet tulevat kysymykseen. Ota yhteyttä niin voimme jutella lisää siitä, mitä meillä on toisillemme tarjottavana. Parhaiten minuun saa yhteyttä moikkaamalla baaritiskillä. |
maanantai, syyskuu 15, 2003
|
JiiPee vapisee jo
Kamaan,kaime nyt voimme jo myöntää, että huhuja yt-neuvotteluista on liikkunut jo meilläkin. Eli samalla kun kerrotte omia kokemuksianne, voitte helpottaa tulevaa tuskaamme... |
|
Kerro meille surkimus, kuinka se tapahtui …
Koska me täällä ikuisessa kahvitauossa olemme mestarillisia ammatti-ihmisiä ja yrityksemme edustaa alansa ehdotonta huippua, olemme välttyneet tämän päivän työelämän vitsaukselta eli yhteistoiminta-neuvotteluilta, kavereiden kesken yyteiltä. Koska haluamme kartoittaa yhä enemmän työelämän tuntemustamme, niin pyydämme lukijoitamme kertomaan meille omista kokemuksistaan. Miltä tuntui saada/antaa potkut? Oliko kyseessä vapauttava hetki vai suuren alamäen alku? Itkitkö? Mitä tapahtui myöhemmin? Kokemuksista voi kukin kertoa omilla blogeillaan tai laittaa ne meille sähköpostilla, jolloin julkaisemme niitä kahvitauossa. |
maanantai, syyskuu 08, 2003
|
Viikkodirektiivi
Viime viikkokouksessa pomo jyrähti taas uuden toimintaohjeen, jonka pitäisi koskea kaikkea tästedes tehtävää. Pomo oli ehdoton: tämä on tapa jolla tehdään, tuo ei. "Meidän tehtävämme on jaadajaadajaadajaada, mutta ei koskaan jaadajaadajaada." Jaadajaada ei ole tuossa pomon suojelemiseksi, vaan yksinkertaisesti siksi, että en kuunnellut mitä pomo sanoi. Alkuvaiheessa yritin kyllä, sillä ajattelin, että pomon sanomisilla olisi jotain merkitystä omalle työlleni ja sille, miten työsuoritustani arvioidaan ja arvostellaan. Sitten heräsin. Oman työsuoritukseni merkitys on olematon, ainakin niin kauan kuin homma menee joten kuten putkeen. Kun homma ei mene putkeen, kukaan ei voi osoittaa minua sormella ja sanoa, että Penan syyhän se on että tämäkin urakka kusi. Mikäli siis hoidan hommani edes sinne päin. Kun homma kerran on näin, miksi vaivautuisin kokoamaan jo pitkään unelmoimaani "Viikkopalavereissa annettujen toimintaperiaatteiden keskinäiset ristiriitaisuudet ja niistä seuraava organisatorinen katatonia" -teosta? Paitsi myyntilukujen vuoksi, tietenkin. |
perjantai, syyskuu 05, 2003
|
Hyvä pomo!
MTV3:n varatoimitusjohtaja Heikki ”Heku” Rotko on valittu Ekonomi-lehden kuukauden esimieheksi. Annetaan siis asiantuntijan itse määritellä millainen on hyvä pomo: "Hyvää pomoa leimaa hyvä ihmistuntemus, aito kiinnostus ihmisistä kohtaan, määrätietoisuus, avoimuus ja oikeudenmukaisuus. Hyvä pomo näyttää suunnan ja antaa resurssit ja aitoa tukea. Hyvä pomo osaa myös vaatia, ja panee itsensä peliin. Esimiehen tärkein ominaisuus tai tehtävä on saada porukka sitoutumaan yhteiseen visioon ja viedä porukka sinne "kelistä" tai suhdanteista riippumatta.” Onnea MTV3:n työntekijöille! Tuollaisia sangen positiivisia jamppoja lienee harvassa! Hekulta löytyy myös määritelmä hyvälle alaiselle: ”Hyvä alainen on aidosti sitoutunut yrityksen tavoitteisiin ja omassa tiimissään antaa maksimaalisen panoksen omien tavoitteidensa saavuttamiseen. Hyvä alainen antaa palautetta ja haluaa palautetta omasta tekemisestään.” Tämän opettelen ulkoa. |
keskiviikko, syyskuu 03, 2003
|
Mutta sehän näyttää ihan alakerran naapurilta!
Haluan aivan ensimmäiseksi onnitella JiiPeetä perheenlisäyksestä. Varpajaisviskit on jo tilattu. Toiseksi haluaisin muistuttaa, että Kahvitauon päivitystiheyteen sukupuoliyhdyntä ja sen jälkiseuraukset eivät saa mitenkään vaikuttaa. Kolmanneksi haluaisin kommentoida, kun olen, meinaan, ennenkin ollut. Lapsen syntyminen ja kasvaminen on nimittäin kaunis ja työntekoa ajatellen hyödyllinen asia. Duuniin voi skidien ansiosta aina tulla vähän ryppyisemmissä vaatteissa, haukotellen ja silmät punoittaen. Haukotusten välistä kuiskattu sana "koliikki" riittää vastaukseksi. Duunista voi myöhästellä tai jopa olla hyvällä omallatunnolla kokonaan pois ja antaa selitykseksi erilaisia korvatulehduksia, ripuleita ja muita basilleja. Voi olla, että joku myöhäisempään keski-ikään jo ehtinyt vanhapiika näistä inisee (JiiPee tietää kyllä ketä tarkoitan, vink vink), mutta antaa inistä. Pomo sen sijaan ei voi inistä. Yhdelläkään pomolla ei nykyään ole varaa jäädä kiinni "lapsivastaisuudesta". Siitä saa kimppuunsa kasan kiukkuisia ay-naisia ja joutuu pahimmassa tapauksessa jonkun lehden sivuille selittelemään julmuuttaan. |
|
Kohta kasvaa isyyslomaparta!
Minulle ja vaimolleni tulee vauva! Mahan kasvamisen seuraamisen ja kärryjen renkaiden potkimisen lisäksi olemme mielenkiinnolla opetelleet vanhemmuuteen liittyviä oikeuksia, etupäässä perheenlisäyksen suomia lomia. Etenkin vaimo on innoissaan siitä, ettei vuoteen tarvitse mennä töihin. Äitiys- ja isyyslomien ympärillä loma-sana saa uusia ulottuvuuksia. Lomallahan käsitetään yleensä, että ei olla töissä. Isyyslomasta puhuttaessa kaikki muistuttaa sanoa, ettei kysymys ole lomasta, vaan isän velvollisuus on auttaa synnyttänyttä ja syntynyttä lasta. Pidetään ikään kuin selvänä asiana, että ellei isää muistuteta loma-sanan merkityksestä tässä yhteydessä, niin se karkaa heti golf-kentälle. Vastaavasti äitiysloma on pyhä asia. Ei voi toivotella hyviä lomia työt lopettavalle tulevalle äidille, sillä eihän kyseessä ole mikään loma, vaan pyhä velvollisuus, jota varten nainen on valmistautunut koko ikänsä. Ikään kuin tilanne muuttuisi lomien jälkeen. Eikös silloinkin ole välttämätöntä hoitaa kotia ja lasta töitten jälkeen ja vapaapäivinä? Eikös sittenkään saa mennä golfaamaan? Kuitenkin olisi hiukka koetettava kuntoakin kohentaa tai muuten läskistyy, eikä ole kunnossa, kun lapsen kanssa pitäisi alkaa harrastamaan. Muutenkin äitiyslomalaisten ja varsinkin hoitovapaalla olevien tehokkuus arveluttaa. Isät eivät kuulemma saa edes kotia siivotuksi ja äidit taas eivät muuta teekään kuin siivoa kotia. |
maanantai, syyskuu 01, 2003
|
Mainostauko
Image-lehden uusimmassa numerossa on hyvä juttu siivousfirma SOL:sta, sen "arvoista" ja yritysfilosofiasta ja sen toteutumisesta käytännössä. Osoittaa jälleen kerran, miten nämä arvot ja filosofiat ovat ylemman tason toimihenkilöiden (YTT, hehe) oikean duunin puutteesta syntynyttä hörhöilyä. Jutussa kuvataan mm. SOL:n siivojille tuputettua systeemiä, jossa siivoojaa kerää johonkin fucking hymypassiin jotain leimoja siivouskohteen ihmisiltä. Kun leimoja on kymmenen, voi saada vaikkapa vyölaukun. Vaude! |
perjantai, elokuu 29, 2003
|
Kilpailu on ratkennut!
Suuri Ikuinen kahvitauko -kilpailu on ratkennut! Kaikkien tunteman projektin elämänkaari -teorian mukaisesti tässä projektissa on päästy jo syyllisten etsiminen -vaiheeseen. Mutta siitä tuonnempana. Palkintotriumviraatti vietti pitkähkö ajan kahvitilassa ryystäen ennätyksellisen määrä eli kaksi (2) automaattiespressoa. Pohdinnan jälkeen päätimme jakaa ensimmäisen palkinnon puoliksi. Voittajia ovat (rummun pärinää) …Benrope ja SchizoBlogin Janne! Onnea! Voittajiin otetaan yhteyttä henkilökohtaisesti, jahka ehditään. Ja sitten valivali-osuuteen. Kilpailuun otti osaa vain kaksi ihmistä (joista molemmat siis palkitaan. Njähnjäh, nyt ottaa varmaan aivoon että et osallistunut? Ai ei vai? No pitäisi kyllä! Näkisitpä ne palkinnot). Pitääkö tästä osallistumistiheydestä päätellä, että tämä on ainoa konttori Suomessa, jossa pomoksi päätyminen edellyttää lobotomiaa ja työpäivästä selviytyminen Cipramilia? Enpä usko. Meille saa siis edelleen lähettää kertomuksia tai linkkejä teidän Kahvitauko-hetkiinne. Lupaamme peistata ja linkittää. Mitäpä me täällä muuta. |
keskiviikko, elokuu 27, 2003
|
Messut
Kävin messuilla. Messujen parasta antia ovat karkit, kynät ja kauniit naiset. Etenkin ammattimessut tarjoilevat näitä varsin mukavasti ja yleensä rahvaan messuja väljemmissä tiloissa. Vapaa-ajan messuilla kynien ja karkkienkin määrä saattaa jäädä vähäiseksi, mutta kauniita naisia riittää lähes messuille kuin messuille. Messuilla kävely vaatii hiukan itseluottamusta. Pitää pystyä irrottamaan iholle pyrkivät myyntimiehet ja silti napsimaan karkkeja ja kyniä, ilman että tulee lokkimainen olo. Kannattaa kuitenkin muistaa, että karkkien ja kynien napsiminen ilahduttaa näytteilleasettajaa. Siksihän he ovat siellä! Itse suosin karkkiastian vierelle menoa samalla, kun katson myyntimiestä silmiin ja aloitan keskustelun: - Mitäs te myytte? - Meillä olisi tämmöistä softaa, jonka avulla kuka tahansa voi helposti ja nopeasti tehdä Internetissä toimivan kaupan. (Tässä kohtaan tungen käden karkkikippoon, nappaan viitisen Mariannea käteen, joista yhden avaan suuhun, sillä tavalla repäisten hampailla kuori pois. Roskan laitan taskuun.) -Älä, mitä siellä kaupassa myydään? (Sanon ja nappaan muutaman karkin lisää. Nyt laitan karkit mukanani olevaan muovipussiin.) -Ihan mitä vaan haluat… -Sanoitko, että kuka vaan voi tehdä semmoisen kaupan. Pitäisi ostaa äidille syntymäpäivälahja. Siinähän olisi sille tekemistäkin. (Tässä kohtaa tungen käden kippoon ja otan karkkeja niin paljon kuin pystyn.) - No, periaatteessa … - Äitihän voisi myydä tällaisia kyniä, oletteko olleet tyytyväisiä? (Napataan muutama kynä.) - Meillä olisi tässä näitä esitteitä. Olisiko käyntikorttia antaa? - Ne loppu just, mutta palataan asiaan. (Pari kynää lisää pois mennessä.) |
tiistai, elokuu 26, 2003
|
Management speak de luxe
Kaikenlaisten motivaatio-, pärjäämis- ja menestymisoppaiden ja ?koulutusten ongelma on se, että ihmiset ottavat ne tosissaan. Erityisesti sellaiset ihmiset, joiden ei pitäisi ja joiden ei kannattaisi ottaa niitä tosissaan. Hellyttävimmillään ja kauheimmillaan tämä on silloin, kun työntekijät alkavat papukaijamaisesti toistaa koulutuksesta ja kirjallisuudesta omaksumiaan ilmaisumuotoja. Korostuskynällä on koulutusmonisteesta suhrailtu mageimman tuntuiset fraasit tulevaa käyttöä varten ja sitten, viimeinkin, niitä pääsee oikeasti käyttämään! Tämä löytyi tänä aamuna intranetistämme: Haluan kiittää teitä kaikkia. Kanssanne on ollut antoisaa ja ilo työskennellä. Olette kasvattaneet ja rikastuttaneet minua ja ammattitaitoani valtavasti. Kiitos valovoimaisuutenne ja vaatimuksienne! Kiitos vaatimuksistanne! "Ettekö voisi lyödä hamarapuolen lisäksi sillä terällä, herra?" No, hyvänä puolena on, että tämä työntekijä on sentään löytänyt uuden paikan. Epäilemättä sieltäkin löytyy kasvattavia ja rikastavia haasteita. |