tiistaina, joulukuuta 14, 2004
|
Pirjon piti matkustaa pääkaupunkiin aamujunassa. Hän oli jo vähän myöhässä puolijuostessaan asemalle ja nähtyään kaukaa, että tiskissä istui *se* tyyppi, hän tiesi myöhästyvänsä. Tiedättehän sen tyypin, joka istuu lähes joka viraston jonkun palvelutiskin takana. Sen, joka etusormi jäykkänä h-i-t-a-a-s-t-i yksi kerrallaan p-a-i-n-a-a näppäimiä huolellisesti kireä ilme kurtistettujen kulmien alla. Jos Jäykkää Etusormea yrittää vähän jeesata, antaa sille tietoja ennen kuin se kysyy, jotenkin hoputtaa, niin Jäykkä Etusormi vastaa kireällä äänellä: "Ei tämä tämän nopeammin toimi." Ja jatkaa entistä hitaammin tököttämistään ja ryhdistää selkäänsä entisestään tiskinsä takana sen näköisenä, että sen tekemää työtä ei kukaan muu osaa eikä erityisestikään automaatit korvata saata.
Pirjon piti vaihtaa junasetelinsä vielä matkalipuksi ja juna oli jo asemalla, joten Pirjo haki suuhunsa valmiiksi siirapista liiskuvan äänen ja nöyräilmevarastosta kaikkein spanieleimman ja kysyi mairitellen: "Olisiko sinulla aikaa kirjoittaa minulle tämä lippu?" Jäykkä Etusormi vastasi: "Voi kuule, minulla on aikaa kirjoittaa sinulle vaikka romaani." Oli hänen viimeinen työpäivänsä. Eläkepäivät odottivat vain muutaman tunnin päässä. |
torstaina, joulukuuta 02, 2004
|
Lomautetun Koo Rotan postiluukusta tipahti kortti. Postista olisi noudettavissa paketti, lamauttaneen Firman lähettämänä. Muistavat joululahjalla, varmaan ihan vittuillakseen. Helvetti, joululahjoihin niillä kyllä on varaa, mutta duunista ei tietoakaan. Juuri oli lehdessä ollut Firman ilmoitus, jossa haettiin puoli-ilmaista opiskelijaa paiskimaan hommia. Työ oli juuri sen verran sopivasti Rotan toimenkuvasta poikkeava, että kutsua takaisin ei ollut tullut. Ei naurattanut. Pankki huuteli omiaan asuntolainasta, eikä ollut fyrkkaa maksaa edes korkoja. Eukko oli lähtiessään sen käkkäräpäisen gigolon matkaan kyninyt jokaisen kolikon pankkitililtä. Keväällä kämppä myytäisiin pois alta. Noin sadan hakupaperin jälkeen Rotalle oli selvinnyt, että hän oli aivan liian vanha ja vääräkoulittu tämän päivän hommiin. Työttömyystoimistossa olivat ehdottaneet uudelleenkoulutusta, vuolukivitakkojen kasaajille olisi kurssitusta ja työharjoittelun jälkeen saattaisi duuniakin olla tarjolla. Tehdas oli 400 kilometrin päässä. Matkahommia ympäri maata kasaamaan mökkeihin uuneja ja takkoja. Ei paljon napannut. Rotan olohuoneen katossa ei ollut kattolamppua, koska sen kiinnittäminen sokeripalaan oli ollut liian vaikea tehtävä. Ainokaisen taulun naulaaminen seinään oli vaatinut neljä yritystä, joista kolme ensimmäistä oli murentanut seinälle senttisiä koloja, jotka ripustettu taulu hätäisesti peitti. Sitten vielä pitäisi koota uuneja! In your dreams. Posti sattui olemaan Koo Rotan kantabaarin vieressä, joten jäätävässä sateessa Rotta raahusti postin hyllykköjen väliin etsimään omaansa ennen päivän kohokohtaa. Yllättävän iso paketti eksyi mukaan, mikä tavallaan vain lisäsi katkeruutta. Paketin kera Rotta sipsutti lätäköitä kiertäen kantabaariinsa, Happy Hour oli juuri alkanut. Iso tuoppi olutta kaksi ja viisikymmentä. Huurteinen pöydällä ja kelavetoiselta kohtalotoverilta pummattu sätkä huulessa Rotta alkoi uteliaana kuoria pakettia. Ensimmäisenä lattialle tipahti Firman seinäkalenteri. Olisi ollut edes tyttökalenteri, eikä jotain perkeleen hilavitkuttimien kuvia. Paskaako tuolla tekee. Suurimman osan paketin sisälmyksistä tuhlasi juustokori. Homejuustoa, sulatejuustoa ja jotain eksoottista kamaa kilon verran. Vittu. Rotta ei voinut sietää homejuustoa, lisäksi ainakin yksi tavallisista juustoista oli nähnyt etiketin mukaan parhaat päivänsä ja kolme viikkoa sitten. Hermot alkoivat vaatia uutta olutta. Rotan rahat riittivät kymmeneen tuopilliseen. Muutaman pitkän lisää Koo Rotta sai pummattua muilta. Valomerkin iskiessä Rotta jätti juustokorin baarin pöydälle yleiseen käyttöön, jos joku sen skeidan huolisi. Kotimatkallaan Rotta teki kilometrin mutkan ja käväisi kusemassa Firman toimitusjohtajan postilaatikkoon. |