torstaina, lokakuuta 27, 2005
|
Ökyautoliikkeen työnjohtaja Pekkariselle pitäisi esittää kysymys, missä viipyy kuukausi sitten tilattu osa, joka korvaa Ökyautoliikkeen vioittaman osan, joka kerran jo piti vaihtaa, mutta joka oli tunnin asennuksen jälkeen huomattu väärän puolen osaksi. Mea on ollut kaukaa viisas ja tallentanut kännyynsä Pekkarisen suoran numeron, koska Ökyautoliikkeen keskuskeskus sijaitsee 250 kilometrin päässä ja säästyy siten turha yhdisteleminen. Suora puhelu menee useiden hälytysten jälkeen kuitenkin sinne kaukokeskukseen, josta Mea yhdistetään Pekkarisen ja Lähikaupungin mainittuaan kyseisen kaupungin vaihteeseen. Tästä ei tietenkään muuten olisi tietoa mutta vaihteiden äänet ovat tulleet tutuiksi kymmenien yhdistelemisten jälkeen. Lähikapungin vaihteesta sitten taas Pekkarista kyseltyään, soitettuaan siis jo aluksi Pekkarisen numeroon, tulee ilmoitus, että vaihteessamme on ruuhkaa, soitatko hetken kuluttua uudelleen. Mea soittaa hetken kuluttua taas Pekkarisen suoraan numeroon ja kuulee heti ruuhkailmoituksen mutta yhdistyy kuitenkin Lähikaupungin keskukseen, joka yhdistää Pekkariselle, josta vastaa tyyt, tyyt. Uusi yritys ensimmäinen versio toistaen paitsi, että nyt ei olekaan ruuhkaa mutta Pekkarinen ei edelleenkään vastaa, joten puhelu siirtyy takaisin kaukokeskukseen, josta toistetaan viisi kertaa sama. Kuudennella kerralla lähikeskus sanoo, että tämä tuntuu kääntyvän aina tänne takaisin ja yhdistää taas Pekkariselle mutta tällä kertaa linja purkautuu hiljakseen ilman erityisempää ilmoitusta jättäen Mean tyhjälle langalle. Uusi yritys ja toistetaan peruspyöritys, jolloin lähikeskus kyllästyneellä äänellä ehdottaa, että kun Pekkarinen ei tunnu vastaavan, yhdistänkö Holopaiselle. "No joo, anna mennä", sanoo Mea ja selittää sitten juurtajaksaen asiansa Holopaiselle. Holopainen kuuntelee kiltisti ja sanoo, että kuulostaa kyllä Pekkarisen asialta, soitatko sille. Mea kyllästyy rimputtelemaan kaukokeskukseen, joten päättää lähettää Ökyautoliikkeen sivulta löytyvän lomakkeellisen asiaa sähköitse ja tulee yllätetyksi nopeasta vastauksesta: "Kyselysi ohjautui Ökyautoliikkeen pääkallonpaikkapostiin mutta koska asia koskee Lähikaupungin Ökyautoliikettä, olisitko ystävällinen ja soittaisit suoraan sinne työnjohtaja Pekkariselle." Mean puhelin soi hetken päästä. Pekkarinen soittaa ja sanoo, että sai Holopaiselta lapun ja että "Sori, ihan on meikäläisen moka. Oli päässyt unohtumaan koko asia." Jollain kierolla tavalla Pekkarinen saa päätteeksi kaikki sympatiapisteeni. |
perjantaina, lokakuuta 14, 2005
|
Kännykkäni värisee housuissani vaativasti. Kaivan sen taskun uumenista esiin ja katson näyttöä. Tuntematon numero soittaa. Voi kilin kikkelit, taas joku sitkeä myyntitykittäjä yrittää jallittaa minua ostamaan jotain. Duuniaika, pakko vastata. - b. - Täällä Pauliina Paappinen, päivää. Tavoittelen toimitusjohtaja benropea. Soitinko oikeaan numeroon? - Öh? Nimi meni oikein, mutta mikä ihmeen toimitusjohtaja? - Niin, siis olettehan te Vaetkon Oy:n toimitusjohtaja benrope? - Siis kuka? Mitä häh? Mikä se firma oli? - V-a-e-t-k-o-n O-y - En ole koskaan kuullutkaan, taisit nyt soittaa ihan hutinumeroon. - Omituista. Numerotiedustelusta kun ei löytynyt muita tuolla nimellä. Mutta anteeksi häiriöstä ja hyvää päivän jatkoa! Yritän kaivaa numeroa sitten muualta. - Ei mitään. Jatkoja sinnekin. Puhelun jälkeen avasin netin ja googletin firman. Kyseisen lafkan toimarin nimi heitti yhdellä kirjaimella omastani. Toivottavasti mies ei ole ulosotossa. Seuraavaksi varmaan soittaa se englantia aasialaisittain puhuva tyyppi, joka tarjoaa sijoituksia Venäjän markkinoille. Työsuhdekännykkä on syvältä. |