perjantaina, helmikuuta 18, 2005
|
Asiakaspalvelija K. Iltti vastaa puhelimeen, johon asiakas Mulle H. Eti vuolaasti ja äänekkäästi esittää asiansa. Tai ei esitä, hän vaatii palvelua. Hän haluaa tilattavan itselleen lainaksi sen saman kirjan, jonka viime vuonna tilasimme asiakas Toinen V. Aikealle ja se oli sininen. Muita tietoja asiakas Etillä ei ole antaa paitsi hän muistaa, että johtaja Kolmas T. Umpelo oli sitä silloin asiakas V. Aikealle suositellut ja hän, asiakas Mulle H. Eti kuuli, että siitä voisi olla hyötyä hänen ongelmassaan. Että voisiko sen siis saada. Sen sinisen. Pian. Eihän asiakaspalvelija K. Iltillä tietenkään olekaan mennyt vuoden aikana käsien läpi kuin pari tuhatta erilaista pyyntöä, että tottahan hän nyt sen sinisen muistaa, sillä asiakaspalvelijoillahan on ihan oma muistijärjestelmänsä, jolla on jotain tekemistä sen kanssa, että jos on oikein hankala ja epäselkeä asiakas, jonka asia vaatii kohtuuttomasti päänvaivaa ja aikaa ja viittä eri ihmistä kahdeksan päivää ja mieluummin kaksoispyhänä töihin tulemista iltayhdeksän jälkeen, niin se jää jotenkin mieleen. Tästä Asiakas H. Ankala vetäisee johtopäätöksen, että hän on merkittävä ihminen, hyvä ja näppärä asiakas, itse asiassa ainoa asiakas ja jatkaa valitsemallaan linjalla. Koska pohjimmiltaan hän on Hyvä I.H. Minen, joka ajattelee aina muiden parasta, vähentää turhien ja laiskistavien kahvitaukojen pituutta, laittaa kiven kenkään, ettei vaan muut asiat pääse vaivaamaan, hoitaa työllisyyden kuntoon ja järjestää aivohumppaa tylstyneille palvelijoille sekä ratkaisee heidän vapaa-ajan ongelmansa. Ai niin, sitähän asiakaspalvelija ei tarvitse. |