torstaina, elokuuta 17, 2006
|
Kesäloma on onnistunut, jos työasiat eivät piipahda kertaakaan mielessä koko vapaan aikana. Täydellinen pään nollaus tekee poikaa tai tyttöä. Oma lomani täytti kriteerit, sillä onnistuin tyhjentämään pääni työasioista kiitettävän hyvin, jopa liiankin perusteellisesti. Ensimmäinen työpäiväni alkoi kuumeisella salasanan muistelulla. Tieto oli kuitenkin poistunut aivojeni arkistoista lopullisesti, joten jouduin pyytämään pääkäyttäjää nollaamaan salasanani. Noloa, kovin noloa. Tässä vaiheessa oli hyvä hakea ensimmäinen kupillinen sumppia uneliaaseen olotilaan, lomalla kun olin tottunut kömpimään ylös vuoteesta vasta lounaan aikoihin. Kahvin ensipuraisu oli tymäkkä. Auringon punoittama naama vääntyi väkivaltaisesti kurttuun. Olinkin jo unohtanut automaattikahvin karvaan aromin. Kofeiiniliuos teki kuitenkin tehtävänsä räjäyttäen rähmät pois silmistä. Uskaltauduin jo raahaamaan hiiren kursorin sähköpostin ikonin kohdalle. Etusormi naksautti rohkeasti hiiren korvaa, näytölle vyörähti lukemattomia lukemattomia maileja. Suurin osa oli joutavia sisäisiä tiedotteita ja rasittavia kiertokirjeitä. Onneksi roskapostin suodatus oli toiminut hyvin. Jäljelle jäi noin tusina tähdellistä viestiä. Jo kolmas sähköposti avasi tulvan kyynelkanavissani. Posti koski projektia, joka oli hätäisesti kursittu kokoon ennen lomia. Pieleen oli mennyt, speksit ja todellisuus purjehtivat aivan eri aurinkokunnissa. Seuraavat mailit käsittelivät syyllisten etsintää, perinteitä kunnioittaen poissaolevat saivat syntipukkien roolit. Tunsin virtuaalisten ruoskien häijyt läiskähdykset palaneessa selässäni. Puolen tunnin työhön totuttautumisen jälkeen tuli kutsu ensimmäiseen palaveriin. Videotykki läväytti seinään projektista pikaisesti korjattavat "ominaisuudet". Valmista pitäisi olla mieluiten viime viikolla. Kun iso asiakas ärjyy, sitä on kuunneltava. Lounaalla menin lopullisesti rikki. Ruokalan biomassa-allas tarjosi päivän sapuskaksi kaalipataa. Vihaan kaalipataa. Vihaan! Haluan takaisin lomalle. Heti, kiitos. |