keskiviikkona, elokuuta 24, 2005
|
Yksitoistavuotias poika istahtaa parturin tuoliin määrätietoisen näköisenä. Parturirouva kyselee pojalta mielitekoja mallin suhteen ja poika sanoo, että edestä ei saa leikata, sivulta saa vähän. Eikä takaa saa leikata. Klips, klips, klips, klips.... "Aika näppärästi sä leikkaat." "No siksi kouluja käydään, että opitaan kaikenlaista. Parturitkin käyvät koulua." [Akkarin selausta] "IIIK! Ei saa leikata siitä." "En mä leikkaa, nämä on ohennussakset. Kasvatatko sä pitkää tukkaa?" "Joo. Mut mä haluun et sä leikkaat sellattii kolmioita tohon sivuun. Niinku Evilällä." "En mä taida kuule leikata, sun äitis ei taitas tykätä kovin hyvää." [Käsi tarttuu toiseen Akkariin.] "Varo mun korvia, ne on niin isot." "Sulla mitkään isot korvat ole. Sulla on miehen korvat." [Käsi hamuaa pinosta Tekniikan maailmaa. Asennon kohennus, pieni leuka nousee hiukan ylemmäs.] "Onks toi punanen puhelin sun? Onks se kokopunanen?" "Jep, on se." "Mun äidillä, tai siis mun äitipuolella, on samanlainen. Tiäksä, ettei tohon malliin voi vaihtaa kuoria, ku siihen ei o kuoria." "No en tienny, mä oon aika huono noissa teknisissä asioissa." "Joo. Naiset yleensä on." [Sivummalla naisasiakkaan kahvit purskahtavat Hesarin päälle.] Poika katsoo peiliin, pöyhäisee tukkaansa. Kieräyttää hiukan päätään evilämäisesti. "Mut aika hyvin sä leikkaat. Tää on just sellanen, ku piti. Sä tajusit heti, mitä mä tarkotin." "Joo, me naiset osataan käyttää saksia, riittävän vähän liikkuvia osia. Ja me ymmärretään, mitä miehet haluaa." Poika lähti itseensä tyytyväisen oloisena ja näytti Pöyhöseltä. Parturi tuli naisasiakkaan luokse, katsoi peilin kautta hymyillen. "Kyllä mies tietää jo nuorena, mitä se haluaa. Niitä pitää vaan osata käsitellä ja kaivaa vaivihkaa esiin, mitä ne oikeasti haluaa ja sitten toteuttaa se." |
torstaina, elokuuta 18, 2005
|
Nupposella oli aina ollut vaikeuksia hahmottaa johdon käyttämiä termejä. Visiot, prosessit ja strategiat eivät taipuneet edes hänen suustaan venkuloimatta kielen päällä eikä hän koskaan sitäpaitsi niiden viestiäkään ollut sisäistänyt. Loman jälkeinen ensimmäinen vastuualuesoppiryhmä, vai oliko tämä nyt vastuuryhmäkokous, on laatua hätä ja listassa vain yksi asia. Eikun tämähän on näemmä vastuuryhmän tiimipalaveri. Mutta ei niin hätä, etteikö aluksi käydä pakolliset kesäkuulumiset läpi ja todeta, että Pekkaselle oli tullut perheenlisäystä ja hänkin oli kuulemma ottanut lahjaan osaa. Mitäköhän hän tällä kertaa oli ostanut. Ja Nurmelle oli lähetetty kukkia, syytä ei kehdannut kysyä. Täytyykin pitää varansa, kun Pekkanen tulee töihin ja kiittelee mukavasta lahjasta, ettei aukaise suutaan ja kysy jotain, jonka hänen oletetaan tietävän. Tai kun Nurmi kiittelee ja kysyy, että mistä hän tiesikin juuri lempiväriset kukat hankkia. No nyt päästään vihdoin asialistaan. Syksyllä on jaossa huikaisevat noin 200 euroa henkilökohtaisina palkanlisinä. Vai oliko se nyt peruspalkan tarkistuksina? Eikun ne oli jotain järjestelyvarateriä. Eikun järjestelytavaraeriä. Tana, järjestely-vara-erä-rahoja. Niin se oli. No, joka tapauksessa ne on jaettavana noin 50:n ihmisen liksakorotuksiin ja pienin nosto on 30 euroa. Että sen tiimoilta ja niillä resursseilla näissä marginaaleissa noine reunaehtoineen perusteita sorvaamaan. Mitenkäs se jeesus mahtoikaan ne 5 leipää ja kaksi kalaa aikoinaan saada riittämään. Pitääkö tässä nyt ruveta vetten päällä kävelemään. Kai siihenkin joku yksilöpainotteinen tiimimittari ja strag... stare..., no joku vörksoppi järjestetään. No kahvi on hyvää. Ja leivos tuore. Kyllä ne kahvihuoneen taukosumpit voittaa. Etenkin, kun Penan kahvimukin homeitiöt yskitti eilen vielä iltapäivälläkin. |